Jenni Kokander: Laulu perheestä

Kirjoittajalta:

Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä kertoo minulle ennen kaikkea osattomuuden kokemuksesta ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta. Oikeudesta olla ihminen. Jokaisella veljellä on oma kamppailunsa identtiteettinsä kanssa, mutta myös yhteiskunta näyttäytyy vieraana ja vaativana. Veljekset kyseenalaistavat paikkaansa niin yhteisössä, luonnossa, kuin jumalan silmien edessäkin.

Seitsemän Veljestä kertoo myös erilaisesta perheestä. Perheiden monimuotoisuus ja oikeus erilaisiin perhemalleihin on tällä hetkellä yksi kipeimmistä yhteiskunnallisistakeskusteleuista. ”Laulu Oravasta” kiteyttää hienosti jotain olennaista tästä aiheesta, siksi halusin kirjoittaa ”Laulun Perheestä”.

***

Minä näin yöllä oudon unen. Siinä olimme me kaikki. Hereillä ja terveinä. Maailma ympärillämme oli valoisa ja avara. Täynnä hymyileviä hyväksyviä katseita. Kukaan ei tivannut, tai vaatinut selittään miksi emme osaa kulkea erisuuntiin. Miksi, emme tee kuten kuuluu. Pirstoudu perheiksi ja ole kunniallisia miehiä. Lisäänny ja täytä maata. Kuten on aina tehty. Kukaan ei puhunut häpeästä, jota vanhempamme ei pysty edes kuolemalla voittamaan. Sukupolvienketjusta, joka kiertyisi kauloihimme kuin köysi. Kukaan ei uhannut helvetillä, tai julkisella tervaamisella jos rakastaisimme vain toisiamme. Kukaan ei sylkenyt päällemme ja kiillottanut omaa sädekehäänsä kertomalla, miten väärin on se, että me olemme perhe.

Minä näin miehen ja miehen muodostavan perheen. Näin heillä lapsen ja lapsella onnellisen, ihan tavallisen elämän. Näin joukon ihmisiä, jotka eivät olleet millään langalla toisissaan kiinni, eikä kukaan ollut toistensa verta. Silti he istuivat joulupöydässä yhtenä perheenä ja kutsuivat toisiaan hyvillä sanoilla ja piikikkäilläkin. He olivat valinneet toisensa. Löytäneet toisensa maailmasta ja vain päättäneet olla toisilleen perhe.

Tässä unessa ei isä voinut myydä tytärtään vaimoksi, tai pakottaa äidiksi. Tässä unessa oli nainen, joka eli yksin, koska halusi niin. Ja toinen, joka vaihtoi sovitusti sänkyä, vaikka oli paperilla yhden vaimo. Oli Miehiä, jotka hoisivat ja huolehtivat, eikä siitä tehty asiaa. Oli ihmisiä, jotka hyväksyivät itsensä ja toisensa. Jokainen perhe oli yhtä perhe. Yhtä tärkeä. Kyseenalaistamaton.

Sitten heräsin tässä pesässä. Meitä on tässä seitsemän veljestä. Kaikki kiinni toisissaan. Ilta oli taas täynnä puhetta, vahvoja sylejä, sattuvia sylejä, sattuvia sanoja. Kovaan ääneen huudettua rakkautta ja kipua. Miten voikaan toista niin vihata ja rakastaa niin. Lähimpiään voi. Niitä, joita ei voi enää valita. Perhettään voi rakastaa niin että sydän puutuu. Tuntuu räjähtävän pää. Voi vihata niin kovasti kuin sisältä löytyy vain kipinää, kun tietää ettei toinen lähde. Ei ikinä. Mutta miten me emme sitten ole perhe. Mekään. Ei perhettä voi täällä määritellä. Saa jumalan kimppuunsa ja isän haamun, sukupolvien haamun. Ihmisten vihan ja ivan. Kaikki nauravat ja sylkevät, jos erehdyksessä määrität itsesi väärin.

Tuossa nukkuu minun perheeni. Seitsemän orpoa poikaa. Tai miestä kai. Kaikki hulluja. Kaikki pähkähulluja. Maailma on pähkähullu. Täältä me katsomme omasta pesästämme tätä hulluutta. Vihaa viedään rakkauden edelle. Rikotaan, ennemmin kuin rakennetaan. Joku kieltää toiselta elämän, rakkauden, perheen. Jumalan maailma on rikki. Ei rakkaus voita, vaan itsekkyys. Oikeassa oleminen. Viimeinen sana. Perheitä ja rakkautta edellä on viimeinen sana. Ja se ei ole jumalan sana, vaan ihmisen sana. Pelko. Pelko etten hallitse. Että minun täytyy itse päättää ketä rakastan, mikä on oikein. Kuka on minun perheeni. Ainut oikea sana on rakkaus. Luonnon sana on rakkaus. Metsä suojelee omiaan. Luonto suojelee omiaan. Ihmisen luonto suojelee.

Siinä ne nukkuvat minun veljeni. Ja minä jatkan unien kultalaan.

Jenni Kokander on näyttelijä ja koomikko.

Seitsemän veljestä 150 -juhlavuoden kirjoitussarjan muut osat löydät täältä:

Jussi Nikkilä: Kirjoittamassa jotain siitä kirjasta
Jari Korkki: Mullisaukonpoikia ja muita peitenimiä
Minna Joenniemi: Lupa Naida
Kimmo Oksanen: Avoin kirje Aleksis Kivelle
Rosa Meriläinen: Je suis Juhani
Teemu Keskisarja: Charlotta – suurenmoisin suojelijatar
Jaana Tiaisen viittomakielinen kolumni Seitsemästä veljeksestä – veljesten uudet viittomakieliset nimet