Seitsemän veljestä palaa Taaborinvuorelle – kesäteatteri 30.8. saakka

Aleksis Kiveä on tulkittu Nurmijärven Taaborinvuorella jo 1953 alkaen; tänä kesänä Samuli Reunasen ohjaama tulkinta on Kiveä klassisimmillaan kosinnoista hiidenkiviin ja lukkarin penkkiin – mutta tällä kertaa rooleihin astuvat naiset. Kivi-juhlien Seitsemän veljestä on yhtälailla uusi, hauska, koskettava ja valloittava. Alta pääset lukemaan Kivi-juhlien johtokunnan jäsenen Markku Jalavan kirjoituksen Seitsemän veljestä -juhlavuodelle!

Seitsemän veljestä Taaborinvuorella – näytökset 30.8. saakka.
Lisätiedot: www.kivijuhlat.fi
Liput myy Lippupiste.fi!

Lukisinko Seitsemän veljestä uudelleen?

Monet meistä ovat lukeneet Seitsemän veljestä jo koulussa, mutta ei ehkä sen jälkeen. Luin kirjan minäkin ensimmäisen kerran koulussa ja sen jälkeen eri-ikäisenä parikin kertaa kokonaan sekä usein osia sieltä täältä – ja nyt taas.

Tuo Aleksis Kiven mestariteos viettää 150-juhlavuotta. Nurmijärvellä olemme pitäneet kirjaa lukuisin tavoin esillä. Nyt näemme sen jälleen kerran Taaborilla uutena sovituksena. Miksi emme siis lukisi myös itse kirjaa joko uudelleen tai ensimmäisen kerran?

Vaikkapa siksi, että se voi antaa nyt aivan uuden kokemuksen ja siitä voi löytyä kokonaan uusia puolia. Kirjaa voi peilata nykyaikaan ja kysyä, onko se kestänyt aikaa? Samuli Reunasen ohjaaman esityksen nähtyään voi lukea kirjan ja verrata omaa tulkintaa ohjaajan näkemykseen.

Kirjallisuuden tuntijat ovat sanoneet Seitsemän veljestä olevan paitsi ensimmäinen kunnollinen suomenkielinen kaunokirjallinen teos myös toistaiseksi kaikkien aikojen paras. Näkemykseen on helppo yhtyä.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tänä vuonna julkaisema, Sakari Katajamäen toimittama juhlapainos tarjoaa lukemiseen erinomaisen mahdollisuuden. Teos on todella upea. Se tuntuu hyvältä ottaa käteen, mikä on minusta tärkeä hyvän kirjan ominaisuus – tietysti sisällön ohella. Se on lukemaan houkutteleva, mistä kiitos graafiselle suunnittelijalle Sanna-Reeta Meilahdelle. Uudessa laitoksessa on itse romaanin lisäksi paljon kiinnostavaa lisäaineistoa. Siihen sisältyy erinomainen opas teoksen lukemiseen. Siitä löytyy myös tiivistelmät kirjan neljästätoista luvusta. Juhlapainosta onkin helppo lukea vaikkapa pala kerrallaan.

Kirjassa on myös selityksiä Kiven sanastoon sekä hakemistot henkilöistä ja tapahtumapaikoista. Jopa lauluista ja tarinoista on oma hakemistonsa, joiden avulla ne löytyvät varsinaisen romaanin sivuilta. Lopussa on kirjallisuus- ja lähdeluettelot.

Kivi kertoo Jukolan talon seitsemän pojan tarinan yhteiskuntaa vastaan kapinoivasta veljessarjasta sen luotettaviksi jäseniksi. Pääjuonen lisäksi siinä on paljon sivujuonteita ja tarinoita, pääosin hauskasti kerrottuna. Ihmettelen (=ihailen), että Kivi sen aikaisissa oloissa kykeni näin mittavaan teokseen.

Seitsemän veljestä on eittämättä Kiven pääteos, jonka hän sai valmiiksi vuonna 1870 pari vuotta ennen varhaista kuolemaansa. Kivi kuvaa meitä suomalaisia. Kansa eli käännekohdassa. Maa alkoi teollistua ja kehittyä kohden itsenäisyyttä. Hän luonnehtii suomalaisten kansanluonnetta verrattomalla tavalla. Suomalaisten maailmankuva alkoi avartua, oppihan kansa vähitellen lukemaan.

Kirjaa voi lukea monelta kantilta. Siitä löytyy myös vahva nurmijärveläinen näkökulma. Kiven kieli on rikasta. Se sisältää runsaasti kielikuvia ja ajatuksia, joita yhä lainataan.

Vaikka se kertoo 1800-luvun Suomesta, se on yhä 150 vuotta myöhemmin klassikkojen tapaan ajankohtainen, kuten Kivi-juhlien tämän kesän ohjaaja Samuli Reunanen on sanonut.

Osa kirjan mainetta on professori August Ahlqvistin arvostelussaan antama täystyrmäys Kiven teokselle heti sen ilmestyttyä. Nyt Ahlqvistin kritiikki tuntuu huvittavalta ja osoituksena siitä, miten uuden arvoa ei aina heti huomata tai tunnusteta. Kuinka väärässä Ahlqvist olikaan!

Markku Jalava